The city which stole my heart

Ostimme junaliput V:n kanssa ja matka kohti unelmien kaupunkia alkoi. Matka kesti suurinpiirtein 40 minuuttia ja se kului nopeasti kuunnellen musiikkia. Kun saavuimme Grand Central asemalle (molempien toinen kerta), niin kiiruhdimme siitä ostamaan metrokorttia ja riitä katsomaat metron kulkureittejä. Ensimmäisenä suuntasimme Brooklynin bridgelle. Kun istuimme metrossa, tunnistin joistakin heti, ketkä olivat turisteja ja ketkä paikallisia. Turisteilla oli karttoja ja kameroita mukanaan.

Ensimmäisenä suuntasimme metroasemalta kohti WTC:n muistopaikkaa. Sieltä pystyi tuntemaan sen haikean tunteen. Lähdimme sieltä kohti pystyssä WTC tornia, jossa kerrottiin, että lipun voi ostaa netistä. Valitsimme ensimmäisen vapaan ajan, joka oli tunnin päästä ja lähdimme etsimään ruokaa. Löysimme halvan meksikolaisen paikan, josta otin mukaan salaatin ja V burriton ja lähdimme istumaan aukiolle. Aukiolla nuori mies soitti saksofonia. Hänellä oli kuulokkeet korvilla ja hän soitti sen musiikin tahtiin. Hän oli todella hyvä ja monet(meidät mukaan lukien) kävivät heittämässä rahaa hänen edessään olevaan astiaan.
Hetken istuttuamme lähdimme kohti WTC tornia. Vaikka meillä oli liput, jonotimme kuumassa ilmassa puoli tuntia, ennen kuin pääsimme sisään. Onneksi muistimme ottaa vesipullot mukaan. Huipulta näki todella pitkälle ja siellä oli todella kaunista.

Kun pääsimme alas, lähdimme kohti brooklynin bridgeä, tai niin ainakin luulimme. Kun olimme meren äärellä, katsoin google mapsista (on muuten loistava apuväline täällä), että kuinka pitkälle meidän pitää vielä kävellä. Olimme lähteneet ihan toiseen suuntaan ja meidän olisi pitänyt kävellä 30 minuuttia päästäksemme sinne. No lähdimme käymään kahvilla starbucksissa ja siitä otimme taksin Brooklynin bridgelle. Eihän sinne kauaa ilmeisesti olisi kävellyt, mutta eipähän ainakaan voitu eksyä. Silta oli upea. Kävimme perinteiseen turisti tapaan nappaamassa kuvia. 

Muutaman kymmenen kuva jälkeen lähdimme kohti metroasemaa ja jäimme hetkeksi katsomaan tanssiesitystä. Siinä muutama tumma ihoinen mies teki eri temppuja, mitä yleensä näkee vain amerikkalaisissa tanssielokuvissa. No loppunumeroon he ottivat yleisöstä ihmisiä ja tietenkin he ottivat minut. Tuli ajatus, että miksi aina minä. Joka tapauksessa meidän piti mennä kyyryyn ja mahdollisimman lähelle toisiamme ja joku hyppäsi ylitsemme. 

Kun pääsimme takaisin metroon, lähdimme Central parkkiin. Otimme todella maukkaat pirtelöt ja lähdimme kävelemään ympäriinsä. Siinä vasta alkoi tajuamaan kuinka upea kaupunki New York on. Ihmiset on avoimia ja esim. yksi nainen tuli kävellessämme kertomaan, että minulla oli kaunis mekko. Ei tuollaista tapahdu Suomessa. :D

 En enää pysty ikinä katsomaan elokuvia, jotka perustuu New Yorkkiin samalla tavalla, kun olen itse ollut siellä ja kokenut tämän maailman. Ihmiset tekevät täällä paljon töitä pystyäkseen asumaan täällä, mutta silti he vaikuttavat onnellisilta (vaikka jotkut hiukan myös väsyneiltä) ja nauttivat elämästään. 

Kello oli jo 9, joten lähdimme kävelemään kohti Grand Central asemaa. Alkoi olla jo pimeää ja valot olivat jo päällä rakennuksissa ja teillä. Päätimme poiketa matkalla vielä Times squarelle. Siellä oli kaikki mainosvalot päällä ja täynnä ihmisiä. Sinne on joka kerta yhtä ihana mennä. Sieltä lähdimme asemalle ja junaan kohti kotia. Matkalla V katsoi puhelimestaan, niin olimme kävelleet 20km päivän aikana. Ei ihme, että oli jalat jo hieman kipeät. Odotan innolla jo seuraavaa kertaa, kun pääsen cityyn.

Hyvää yötä Suomi ja hyvää päivää Amerikka !