Time passes too quickly

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt juostessa, kun lasten koulut alkoi ja joka päivälle on joku harrastus yms. Ainakin tähän mennessä ovat kerenneet joka paikkaan ;) Viime viikon maanantaina ja tiistaina lapset olivat kotona, kun koulut oli kiinni juutalaisten juhlapyhän takia. Ensi viikon keskiviikkona on taas joku pyhä ja koulut on kiinni. Miksi meillä Suomessa ei ollut näin rentoa alotusta, että joka viikko ylimääräinen vapaapäivä!

Eilen oli eka päivä collegessa. Otin perus englannin kurssin ja kyllä huomaa tasoeron Suomeen. Kertoivat paljon eri asioita, joita Suomessa en ollut kuullut tai kuunnellut. Mutta tuli myös läksyjäkin vähän eri tavalla.. Kurssi kaverit ovat todella mukavia, suurin osa kotoisin Etelä-Amerikasta.

Viime viikonloppuna oli meidän Suomalaisten au pairien eka tapaaminen. Meitä on täällä New Yorkin seudulla yllättävän paljon :o Tänä viikonloppuna sitten eksyttiin Ikeaan. Pääsi vihdoin syömään lihapullia ja perunamuussia ja sai ostettua vähän sisustus tavaraa + tietenkin kynttilöitä, kun on syksy tulossa ;)

Kun olin lähdössä takaisin kotiin ja hyppäsin junaan, niin joku rouva tuli siihen eteen ja pahoitteli häiritsemistä ja aloitti värisevällä äänellä, että hän tarvitsisi 25 dollaria hänen ja poikansa junalippuun ja olisi todella kiitollinen, jos joku edes dollarin antaisi. Katsoin siinä sitten, että itselläni on pussillinen ostoksia vieressä, merkkilaukku yms, joten hetken mietittyäni annoin hänelle kolme dollaria. Moni muukin antoi hänelle rahaa. Olen nähnyt kolmen kuukauden täällä oloni aikana kaiken näköistä kerjäämistä ja olen aina sen sivuuttanut, mutta joko hän oli todella hyvä näyttelijä tai hän oikeasti tarvitsi sen rahan. Itselleni se kolme dollaria ei ollut paljon. Se olisi joka tapauksessa luultavimmin mennyt kahviin tms.

Olen aloittanut taas neulomisen. Tein yhdet raitasukat ja nyt on menossa tähtilapaset. Teen ensimmäistä kertaa jotain kunnon kuviota, joten en ole varma tykkäänkö kuvasta. Se on hiukan liian kireä. Kuulin, että se kannattaisi tehdä isommilla puikoilla tai pitäisi neuloa nurinpäin. Saa nähdä kuinka monet villasukat ja lapaset on kaapissa jouluun mennessä.

Don't hate the player, hate the game

Huoh... Viime viikolla lapset oli koko viikon kotona, niin sai todella miettiä tekemistä, jotta he eivät kuole tylsyyteen. Heillä oli kuitenkin jonkun verran kesäläksyjä tekemättä, niin niitä piti tehdä loppuun. Joka tapauksessa koko viikko meni todella nopeasti.

Teimme G:n kanssa majan. Hän ei ole ikinä aikaisemmin tehnyt sellaista, joten pitihän se tehdä ;) Kerättiin vaan paljon peittoja ja pari tuolia huoneen kalusteiden lisäksi ja koottiin maja. Sisälle laitettiin pari tyynyä ja syötiin Brownieta. Itse en ole ikinä kiinnittänyt huomiota, että onko Suomessa tämmöisiä, mutta tehtiin vain valmispakkauksesta. Varmaan on joitakin, mutta ei niin paljon.

                             

 

Ulkona oli todella kaunis päivä, joten kävimme pelaamassa omalla pihalla pesäpalloo, jalkapalloo ja vesisotaa. Vesisota ei varmaan ollut maailman paras idea, mutta lapsilla oli ainakin hauskaa ;) Kävimme myös klubin uima-altaalla uimassa pari kertaa, kun se meni kiinni eilen.

Kierrettiin lasten kanssa suurin osa leikkipuistoista läpi. Yhdessä oli ne renkaat, jotka roikkuu katosta ja B pyöri niissä, teki temppuja ja sano mul et sä et osa aikaan tätä ja nappaa kiinni renkaista ja pyörähti ympäri. No mä sit menin perässä tekemään saman, kun yläasteella aina pyörin niissä ja B sano, et en saa tehä enää mitään, kun se haluaa pystyä parempaan :D

Tehtiin myös lasten kanssa suklaa mansikoita. Yritin ettiä kaupasta jotain perussuklaata, mut en tiiä mikä on hyvää ja mikä ei, joten otin sit purkin, joka on tarkoitettu dippaukseen :D Ei se ollu niin hyvää kun fazerin sininen, mutta lapset tykkäs ja kyllä niitä muutaman söi itsekin.

G sano mulle pari päivää sitten, et hän ei halua että mä lähden. Mä olin, et mihin mä nyt oon menossa :o vastaus oli, et kun mun pitää lähteä kahden vuoden jälkeen. Tuli niin sanomaton fiilis, kun emmä edes tiedä, oonko täällä kaks vuotta.

Perjantaina käytiin V:n ja toisen au pairin kanssa, joka lähtee tänään travel monthille syömässä Tiki baarissa. Siellä oli kesän viimeinen ilotulitus ja aina hyvää ruokaa ja live musiikkia.

Lähdin lauantaina käymään kaupungissa lounaalla parin suomalaisen au pairin kanssa ja lounaan jälkeen kävimme kaupassa, josta saa Suomalaista karkkia!!! Oli kallista, mutta joka sentin arvosta. 

 Illasta menin V:n ja lähtevän au parin kanssa elokuvissa katsomassa the gift, joka oli muuten mielenkiintoinen. Suosittelen :) Leffan jälkeen menimme syömään Cheesecake factoryyn.

 

Sunnuntaina lähdin Cityyn, yksin :s Kiertelin eri puistoja läpi ja kävin nyt toista kertaa syömässä Bleeckerin kitchen and co:ssa. Siellä on hyvää ruokaa ja ei hirveän kallista. Istuin illalla yhdessä puistossa ja joku turisti tuli istumaan viereeni ja juteltiin siinä hetki, kunnes lähdin kaverini luokse. Maanantai oli täällä Labor day, eli vähän niin kuin vappu suomessa, eli se oli itselläni vapaa, joten vietin sen päivän kierrellen Queensin ostoskeskuksessa :p

Lapsilla alkaa koulu tällä viikolla. Taas pitää rueta aikatauluttamaan kaikki :s saa nähdä miten selviän.

My vacation

Nyt on kahden viikon loma lomailtu. Ekan viikon olin tässä kotona, kun mun host perhe oli lomalla ja täällä ramppas työmiehiä korjaamassa meidän keittiöö, ni piti availla ovee niille.

Toinen viikko olikin mielenkiintoisempi. Nycissä oli toinen suomalainen au pair, joten vietin hänen kanssaan suurimmaksi osaksi päivät. Vuokrasimme pyörät ja ajelimme ympäri Manhattania. Pyörän vuokraus on vain 10 dollaria vuorokausi ja se pitää palauttaa 30min välein, mutta palautus paikkoja on joka puolella. Jos lataa citibike sovelluksen, niin sieltä näkee kartasta lähimmän pisteen.

Kävimme perinteisesti katsomassa Sex and the cityn, Carrie Bradshaw:n asunnon, joka sijaitsee 64 Perry St. Siinä lähellä oli frendien asunto, joka on Grove and Bedford Streets kulmalla, niin pyöräilimme sinne. Se oli helppo tunnistaa, kun talon edessä oli muitakin räpsimässä kuvia.

                            

 

Asunnoilta lähdimme kävelemään highlineä, joka on katolla oleva pitkä puutarha. Paikka on upea ja yksi lempipaikoistani Manhattanilla. Highlinen toisessa päässä on Chelsea Market, jossa suosittelen pyörähtämään. Nimen perusteella itse luulin, että se on pelkkä marketti, mutta se on kuin kauppahalli, jossa on ruoka paikkoja ja vaatekauppoja yms.

Kävelimme ympäri Chelseaa ja pysähdyimme matkalla Pennsylvania stationille. Luulin, että se olisi ollut vähän hienompi, mutta perus asema.

                         

 

                         

 

Nyt viime viikon jälkeen tunnen oloni kotoisaksi cityssä. Osaan kulkea siellä ja hahmotan paljon paremmin kadut, mihin pitää mennä. Tarvitsen vain osoitteen ja google mapsin, jotta näen suurinpiirtein missä se sijaitsee. Ja kun tulen takaisin tänne, niin tämä paikka tuntuu todella pieneltä.

Ensi viikolla taas normaaliin työryhmiin. Saattaa kestää tottuminen, kun olen kaksi viikkoa nukkunut pitkään, eli 10-11 ja syönyt ulkona yms.

USA vs. Suomi

Tää postaus taitaa olla jokaisella bloggaajalla, joka asuu ulkomailla, joten miksi rikkoa ketju ;)

Ensimmäisenä liikenne on erilaista. Ihmiset ei kato yhtään, kun vaihtavat kaistaa. Yhtäkkiä huomaat, kun auto meinaa kaartaa kylkeen. Toinen on, että kun oot ainut auto koko kadulla ja joku avaa oven parkkeeratusta autosta just sun eteen. Eihän sitä kannata vilkasta tuleeko autoja ;)
Täällä on myös erilaiset liikenne säännöt. Eli oon tainnut aikaisemmin mainitakkin, että kun tulee STOP- risteys, jossa kaikilla on stop-merkki, ensimmäisenä tullut saa ensimmäisenä ajaa. Ja täällä noita merkkejä on joka nurkalla.
Jos liikennevaloissa palaa punainen, niin saat silti kääntyä oikealle, jos ei tule autoja ja sitä ei erikseen kielletä. Olen myös muutaman kerran törmännyt "odota vihreää valoa" kylttiin. :D

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi pelkästään kaupan kassalle mennessä kysytään mitä kuuluu ja vastataan hyvää ja kysytään takaisin. Siinä ei kuulu kertoa parisuhde ongelmista yms. vaan aina vastataan hyvää.
Olen myös huomannut, että he eivät pysty olemaan hiljaa. Täällä puhutaan koko ajan, vaikka säästä ja jos puheen aiheet loppuu, aletaan hyräilemään laulua tms.
Olen myös monta kertaa törmännyt, kun olen ollut shoppailemassa, niin joku tulee kehumaan kädessäsi olevaa vaatetta tai jotain mikä on ylläsi. Suomessa saisi vaan vihaisia katseita. :D
Täällä myös huomaa todella helposti, että mikä on vähän rikkaampien asuinaluetta ja mikä on köyhempien.

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi yleensä kun mennään ravintolaan syömään tai mihin tahansa palveluun, eli kampaajat yms. annetaan tippiä. Ravintolassa tarjoilijat esittelevät itsensä ja kertovat että hän on tänään tarjoilijamme. Hän myös tulee kysymään n. 10-15 minuutin välein, että onko kaikki hyvin.
Täällä myös jätetään verot pois hintalapuista. Et pysty laskemaan loppusumma tarkalleen, ennen kuin pääset kassalle.

Aina metroon mentäessä täytyy leimata kortti tai ei pääse sisälle. Kortin leimaus piste on ennen metro aluetta, eikä sitä pysty ohittamaan. Kun olet mennyt pisteen ohi, pääset valitsemaan metron, mihin haluat mennä.
Junassa myös leimataan kortti ja konduktööri laittaa lapun joko edessä olevaan penkkiin tai takanasi olevaan, että mihin pysäkille jäät, jotta hän tietää.

              

 

Täällä on myös osa näistä perus jutuista erilaisia. Esim. ikkunat avataan ylöspäin. Suurin osa ovenkahvoista on pyöreitä ja ovet laitetaan lukkoon painamalla nappi sisään ja se aukeaa automaattisesti kääntäessä. Täällä on myös toisenlaisia lukkoja, joka on kiinni ovinupissa- tai kahvassa ja sitä käännetään. 

Suurin osa vessoista ja ainakin yleiset vessat vedetään sivusta.

              

 

On varmaan paljon muitakin juttuja, mutta siinä oli nyt osa, mikä tuli mieleen.

Long time no see

Pitäisi ehkä päivittää useammin tänne. Olen useaan otteeseen meinannut, mutta on ollut niin paljon kerrottavaa, että on sit vaan jäänyt.

Huomenna olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. Herran jumala, miten nopeasti aika menee. G:n leiri loppui viikko sitten ja vastahan se alkoi. Kesä on pian ohi ja lapsilla alkaa koulu. Olen kertonut aikaisemmin paljon, missä kaikkialla olen käynyt yms. Joten nyt pyhitän suurimman osan tästä au pair elämälleni.

Eli tosiaankin työn kuva vaihtelee riippuen perheestä ja lasten iästä. Itselläni on vanhemmat lapset, joten ensimmäisenä aamulla herätän lapset ekan kerran ja lähden tekemään aamupalaa. Kunhan se on pöydässä, niin lähden herättämään lapset uudestaan ja tällä kertaa ylös asti. Pitkän aamupalan jälkeen (lapset syövät todella hitaasti) he tekevät aamuhommat ja lähden ajamaan heitä leireille. Voi kun se olisikin siinä. Eli joka viikko käyn kaupassa ja pesen lasten pyykit. Itse saan päättää päivät. Loppu aika on sitten omaa aikaa ennen kuin lähden hakemaan G:n leiriltä. Yleensä käyn salilla, katon leffaa, nukun tai näen jotain kaveria. G:n leiri loppuu kolmelta ja B:n viideltä, joten jäämme yleensä loppu ajaksi rannalle tai uima-altaalle odottamaan.

Kun pääsemme kotiin, teen päivällistä ja seuraavan päivän lounaan valmiiksi. Riippuen vanhempien työajoista, välillä teen myös iltapalan ja katson iltahommat.
Eli elämäni on periaatteessa joka päivä samaa, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Välillä lapsilla on huono päivä tai jos sataa, niin toinen lapsi jää kotiin yms. Joudun joustamaan todella paljon ja organisoimaan. Samana päivänä saattaa olla leirien lisäksi hammaslääkäriä, matikan opettaja tulla käymään, synttäreitä yms, joten täytyy miettiä jo edellisenä päivänä tai viimeistään aamulla, että teenkö päivällisen jo päivällä valmiiksi, jotta lapset kerkeävät syödä yms. Eli tämä ei tosiaankaan ole helpoin työ, mutta on myös palkitsevaa. Itse oppii todella paljon sietämään stressiä ja suunnittelemaan asioita.
Ja mikä parasta, kun tulet kotiin jostain, niin lapset tulevat halaamaan ja kertovat innoissaan asioistaan tai haluavat pelata tms.

Itselläni on myös välillä iltaisin aikaa lähteä käymään jossain ja yleensä viikonloput. Nyt olin pari viikkoa sitten lauantai illan töissä ja viime viikolla, koska juhlitaan G:n synttäreitä.
Mutta nyt muutama viikonloppu sitten kävin Yankeesen pesäpallo pelissä. Oli hiukan tylsä peli ja todella kuuma, mutta kerran täällä ollaan, niin piti sitä käydä katsomassa.

Olemme muiden au pairien kanssa (suurin osa täällä on ruotsalaisia tai saksalaisia) käyneet shoppailemassa White Plainssissa(paikka, jossa on ostoskeskus yms.), syömässä, katsomassa ilotulitusta yms. Itselläni on myös yksi paikallinen kaveri, jonka kanssa olen käynyt Cityssä. Josta puheen ollen, näytän jo nykyään enemmän new yorkkerilta kuin turistilta. Olin viime viikonloppuna yksin menossa metroon ja eräs nainen tuli kysymään minulta neuvoa, että missä tämä on. :D

Huomenta Suomi ja Hyvää yötä Amerikka !

The city which stole my heart

Ostimme junaliput V:n kanssa ja matka kohti unelmien kaupunkia alkoi. Matka kesti suurinpiirtein 40 minuuttia ja se kului nopeasti kuunnellen musiikkia. Kun saavuimme Grand Central asemalle (molempien toinen kerta), niin kiiruhdimme siitä ostamaan metrokorttia ja riitä katsomaat metron kulkureittejä. Ensimmäisenä suuntasimme Brooklynin bridgelle. Kun istuimme metrossa, tunnistin joistakin heti, ketkä olivat turisteja ja ketkä paikallisia. Turisteilla oli karttoja ja kameroita mukanaan.

Ensimmäisenä suuntasimme metroasemalta kohti WTC:n muistopaikkaa. Sieltä pystyi tuntemaan sen haikean tunteen. Lähdimme sieltä kohti pystyssä WTC tornia, jossa kerrottiin, että lipun voi ostaa netistä. Valitsimme ensimmäisen vapaan ajan, joka oli tunnin päästä ja lähdimme etsimään ruokaa. Löysimme halvan meksikolaisen paikan, josta otin mukaan salaatin ja V burriton ja lähdimme istumaan aukiolle. Aukiolla nuori mies soitti saksofonia. Hänellä oli kuulokkeet korvilla ja hän soitti sen musiikin tahtiin. Hän oli todella hyvä ja monet(meidät mukaan lukien) kävivät heittämässä rahaa hänen edessään olevaan astiaan.
Hetken istuttuamme lähdimme kohti WTC tornia. Vaikka meillä oli liput, jonotimme kuumassa ilmassa puoli tuntia, ennen kuin pääsimme sisään. Onneksi muistimme ottaa vesipullot mukaan. Huipulta näki todella pitkälle ja siellä oli todella kaunista.

Kun pääsimme alas, lähdimme kohti brooklynin bridgeä, tai niin ainakin luulimme. Kun olimme meren äärellä, katsoin google mapsista (on muuten loistava apuväline täällä), että kuinka pitkälle meidän pitää vielä kävellä. Olimme lähteneet ihan toiseen suuntaan ja meidän olisi pitänyt kävellä 30 minuuttia päästäksemme sinne. No lähdimme käymään kahvilla starbucksissa ja siitä otimme taksin Brooklynin bridgelle. Eihän sinne kauaa ilmeisesti olisi kävellyt, mutta eipähän ainakaan voitu eksyä. Silta oli upea. Kävimme perinteiseen turisti tapaan nappaamassa kuvia. 

Muutaman kymmenen kuva jälkeen lähdimme kohti metroasemaa ja jäimme hetkeksi katsomaan tanssiesitystä. Siinä muutama tumma ihoinen mies teki eri temppuja, mitä yleensä näkee vain amerikkalaisissa tanssielokuvissa. No loppunumeroon he ottivat yleisöstä ihmisiä ja tietenkin he ottivat minut. Tuli ajatus, että miksi aina minä. Joka tapauksessa meidän piti mennä kyyryyn ja mahdollisimman lähelle toisiamme ja joku hyppäsi ylitsemme. 

Kun pääsimme takaisin metroon, lähdimme Central parkkiin. Otimme todella maukkaat pirtelöt ja lähdimme kävelemään ympäriinsä. Siinä vasta alkoi tajuamaan kuinka upea kaupunki New York on. Ihmiset on avoimia ja esim. yksi nainen tuli kävellessämme kertomaan, että minulla oli kaunis mekko. Ei tuollaista tapahdu Suomessa. :D

 En enää pysty ikinä katsomaan elokuvia, jotka perustuu New Yorkkiin samalla tavalla, kun olen itse ollut siellä ja kokenut tämän maailman. Ihmiset tekevät täällä paljon töitä pystyäkseen asumaan täällä, mutta silti he vaikuttavat onnellisilta (vaikka jotkut hiukan myös väsyneiltä) ja nauttivat elämästään. 

Kello oli jo 9, joten lähdimme kävelemään kohti Grand Central asemaa. Alkoi olla jo pimeää ja valot olivat jo päällä rakennuksissa ja teillä. Päätimme poiketa matkalla vielä Times squarelle. Siellä oli kaikki mainosvalot päällä ja täynnä ihmisiä. Sinne on joka kerta yhtä ihana mennä. Sieltä lähdimme asemalle ja junaan kohti kotia. Matkalla V katsoi puhelimestaan, niin olimme kävelleet 20km päivän aikana. Ei ihme, että oli jalat jo hieman kipeät. Odotan innolla jo seuraavaa kertaa, kun pääsen cityyn.

Hyvää yötä Suomi ja hyvää päivää Amerikka !