My vacation

Nyt on kahden viikon loma lomailtu. Ekan viikon olin tässä kotona, kun mun host perhe oli lomalla ja täällä ramppas työmiehiä korjaamassa meidän keittiöö, ni piti availla ovee niille.

Toinen viikko olikin mielenkiintoisempi. Nycissä oli toinen suomalainen au pair, joten vietin hänen kanssaan suurimmaksi osaksi päivät. Vuokrasimme pyörät ja ajelimme ympäri Manhattania. Pyörän vuokraus on vain 10 dollaria vuorokausi ja se pitää palauttaa 30min välein, mutta palautus paikkoja on joka puolella. Jos lataa citibike sovelluksen, niin sieltä näkee kartasta lähimmän pisteen.

Kävimme perinteisesti katsomassa Sex and the cityn, Carrie Bradshaw:n asunnon, joka sijaitsee 64 Perry St. Siinä lähellä oli frendien asunto, joka on Grove and Bedford Streets kulmalla, niin pyöräilimme sinne. Se oli helppo tunnistaa, kun talon edessä oli muitakin räpsimässä kuvia.

                            

 

Asunnoilta lähdimme kävelemään highlineä, joka on katolla oleva pitkä puutarha. Paikka on upea ja yksi lempipaikoistani Manhattanilla. Highlinen toisessa päässä on Chelsea Market, jossa suosittelen pyörähtämään. Nimen perusteella itse luulin, että se on pelkkä marketti, mutta se on kuin kauppahalli, jossa on ruoka paikkoja ja vaatekauppoja yms.

Kävelimme ympäri Chelseaa ja pysähdyimme matkalla Pennsylvania stationille. Luulin, että se olisi ollut vähän hienompi, mutta perus asema.

                         

 

                         

 

Nyt viime viikon jälkeen tunnen oloni kotoisaksi cityssä. Osaan kulkea siellä ja hahmotan paljon paremmin kadut, mihin pitää mennä. Tarvitsen vain osoitteen ja google mapsin, jotta näen suurinpiirtein missä se sijaitsee. Ja kun tulen takaisin tänne, niin tämä paikka tuntuu todella pieneltä.

Ensi viikolla taas normaaliin työryhmiin. Saattaa kestää tottuminen, kun olen kaksi viikkoa nukkunut pitkään, eli 10-11 ja syönyt ulkona yms.

USA vs. Suomi

Tää postaus taitaa olla jokaisella bloggaajalla, joka asuu ulkomailla, joten miksi rikkoa ketju ;)

Ensimmäisenä liikenne on erilaista. Ihmiset ei kato yhtään, kun vaihtavat kaistaa. Yhtäkkiä huomaat, kun auto meinaa kaartaa kylkeen. Toinen on, että kun oot ainut auto koko kadulla ja joku avaa oven parkkeeratusta autosta just sun eteen. Eihän sitä kannata vilkasta tuleeko autoja ;)
Täällä on myös erilaiset liikenne säännöt. Eli oon tainnut aikaisemmin mainitakkin, että kun tulee STOP- risteys, jossa kaikilla on stop-merkki, ensimmäisenä tullut saa ensimmäisenä ajaa. Ja täällä noita merkkejä on joka nurkalla.
Jos liikennevaloissa palaa punainen, niin saat silti kääntyä oikealle, jos ei tule autoja ja sitä ei erikseen kielletä. Olen myös muutaman kerran törmännyt "odota vihreää valoa" kylttiin. :D

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi pelkästään kaupan kassalle mennessä kysytään mitä kuuluu ja vastataan hyvää ja kysytään takaisin. Siinä ei kuulu kertoa parisuhde ongelmista yms. vaan aina vastataan hyvää.
Olen myös huomannut, että he eivät pysty olemaan hiljaa. Täällä puhutaan koko ajan, vaikka säästä ja jos puheen aiheet loppuu, aletaan hyräilemään laulua tms.
Olen myös monta kertaa törmännyt, kun olen ollut shoppailemassa, niin joku tulee kehumaan kädessäsi olevaa vaatetta tai jotain mikä on ylläsi. Suomessa saisi vaan vihaisia katseita. :D
Täällä myös huomaa todella helposti, että mikä on vähän rikkaampien asuinaluetta ja mikä on köyhempien.

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi yleensä kun mennään ravintolaan syömään tai mihin tahansa palveluun, eli kampaajat yms. annetaan tippiä. Ravintolassa tarjoilijat esittelevät itsensä ja kertovat että hän on tänään tarjoilijamme. Hän myös tulee kysymään n. 10-15 minuutin välein, että onko kaikki hyvin.
Täällä myös jätetään verot pois hintalapuista. Et pysty laskemaan loppusumma tarkalleen, ennen kuin pääset kassalle.

Aina metroon mentäessä täytyy leimata kortti tai ei pääse sisälle. Kortin leimaus piste on ennen metro aluetta, eikä sitä pysty ohittamaan. Kun olet mennyt pisteen ohi, pääset valitsemaan metron, mihin haluat mennä.
Junassa myös leimataan kortti ja konduktööri laittaa lapun joko edessä olevaan penkkiin tai takanasi olevaan, että mihin pysäkille jäät, jotta hän tietää.

              

 

Täällä on myös osa näistä perus jutuista erilaisia. Esim. ikkunat avataan ylöspäin. Suurin osa ovenkahvoista on pyöreitä ja ovet laitetaan lukkoon painamalla nappi sisään ja se aukeaa automaattisesti kääntäessä. Täällä on myös toisenlaisia lukkoja, joka on kiinni ovinupissa- tai kahvassa ja sitä käännetään. 

Suurin osa vessoista ja ainakin yleiset vessat vedetään sivusta.

              

 

On varmaan paljon muitakin juttuja, mutta siinä oli nyt osa, mikä tuli mieleen.

Long time no see

Pitäisi ehkä päivittää useammin tänne. Olen useaan otteeseen meinannut, mutta on ollut niin paljon kerrottavaa, että on sit vaan jäänyt.

Huomenna olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. Herran jumala, miten nopeasti aika menee. G:n leiri loppui viikko sitten ja vastahan se alkoi. Kesä on pian ohi ja lapsilla alkaa koulu. Olen kertonut aikaisemmin paljon, missä kaikkialla olen käynyt yms. Joten nyt pyhitän suurimman osan tästä au pair elämälleni.

Eli tosiaankin työn kuva vaihtelee riippuen perheestä ja lasten iästä. Itselläni on vanhemmat lapset, joten ensimmäisenä aamulla herätän lapset ekan kerran ja lähden tekemään aamupalaa. Kunhan se on pöydässä, niin lähden herättämään lapset uudestaan ja tällä kertaa ylös asti. Pitkän aamupalan jälkeen (lapset syövät todella hitaasti) he tekevät aamuhommat ja lähden ajamaan heitä leireille. Voi kun se olisikin siinä. Eli joka viikko käyn kaupassa ja pesen lasten pyykit. Itse saan päättää päivät. Loppu aika on sitten omaa aikaa ennen kuin lähden hakemaan G:n leiriltä. Yleensä käyn salilla, katon leffaa, nukun tai näen jotain kaveria. G:n leiri loppuu kolmelta ja B:n viideltä, joten jäämme yleensä loppu ajaksi rannalle tai uima-altaalle odottamaan.

Kun pääsemme kotiin, teen päivällistä ja seuraavan päivän lounaan valmiiksi. Riippuen vanhempien työajoista, välillä teen myös iltapalan ja katson iltahommat.
Eli elämäni on periaatteessa joka päivä samaa, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Välillä lapsilla on huono päivä tai jos sataa, niin toinen lapsi jää kotiin yms. Joudun joustamaan todella paljon ja organisoimaan. Samana päivänä saattaa olla leirien lisäksi hammaslääkäriä, matikan opettaja tulla käymään, synttäreitä yms, joten täytyy miettiä jo edellisenä päivänä tai viimeistään aamulla, että teenkö päivällisen jo päivällä valmiiksi, jotta lapset kerkeävät syödä yms. Eli tämä ei tosiaankaan ole helpoin työ, mutta on myös palkitsevaa. Itse oppii todella paljon sietämään stressiä ja suunnittelemaan asioita.
Ja mikä parasta, kun tulet kotiin jostain, niin lapset tulevat halaamaan ja kertovat innoissaan asioistaan tai haluavat pelata tms.

Itselläni on myös välillä iltaisin aikaa lähteä käymään jossain ja yleensä viikonloput. Nyt olin pari viikkoa sitten lauantai illan töissä ja viime viikolla, koska juhlitaan G:n synttäreitä.
Mutta nyt muutama viikonloppu sitten kävin Yankeesen pesäpallo pelissä. Oli hiukan tylsä peli ja todella kuuma, mutta kerran täällä ollaan, niin piti sitä käydä katsomassa.

Olemme muiden au pairien kanssa (suurin osa täällä on ruotsalaisia tai saksalaisia) käyneet shoppailemassa White Plainssissa(paikka, jossa on ostoskeskus yms.), syömässä, katsomassa ilotulitusta yms. Itselläni on myös yksi paikallinen kaveri, jonka kanssa olen käynyt Cityssä. Josta puheen ollen, näytän jo nykyään enemmän new yorkkerilta kuin turistilta. Olin viime viikonloppuna yksin menossa metroon ja eräs nainen tuli kysymään minulta neuvoa, että missä tämä on. :D

Huomenta Suomi ja Hyvää yötä Amerikka !