My vacation

Nyt on kahden viikon loma lomailtu. Ekan viikon olin tässä kotona, kun mun host perhe oli lomalla ja täällä ramppas työmiehiä korjaamassa meidän keittiöö, ni piti availla ovee niille.

Toinen viikko olikin mielenkiintoisempi. Nycissä oli toinen suomalainen au pair, joten vietin hänen kanssaan suurimmaksi osaksi päivät. Vuokrasimme pyörät ja ajelimme ympäri Manhattania. Pyörän vuokraus on vain 10 dollaria vuorokausi ja se pitää palauttaa 30min välein, mutta palautus paikkoja on joka puolella. Jos lataa citibike sovelluksen, niin sieltä näkee kartasta lähimmän pisteen.

Kävimme perinteisesti katsomassa Sex and the cityn, Carrie Bradshaw:n asunnon, joka sijaitsee 64 Perry St. Siinä lähellä oli frendien asunto, joka on Grove and Bedford Streets kulmalla, niin pyöräilimme sinne. Se oli helppo tunnistaa, kun talon edessä oli muitakin räpsimässä kuvia.

                            

 

Asunnoilta lähdimme kävelemään highlineä, joka on katolla oleva pitkä puutarha. Paikka on upea ja yksi lempipaikoistani Manhattanilla. Highlinen toisessa päässä on Chelsea Market, jossa suosittelen pyörähtämään. Nimen perusteella itse luulin, että se on pelkkä marketti, mutta se on kuin kauppahalli, jossa on ruoka paikkoja ja vaatekauppoja yms.

Kävelimme ympäri Chelseaa ja pysähdyimme matkalla Pennsylvania stationille. Luulin, että se olisi ollut vähän hienompi, mutta perus asema.

                         

 

                         

 

Nyt viime viikon jälkeen tunnen oloni kotoisaksi cityssä. Osaan kulkea siellä ja hahmotan paljon paremmin kadut, mihin pitää mennä. Tarvitsen vain osoitteen ja google mapsin, jotta näen suurinpiirtein missä se sijaitsee. Ja kun tulen takaisin tänne, niin tämä paikka tuntuu todella pieneltä.

Ensi viikolla taas normaaliin työryhmiin. Saattaa kestää tottuminen, kun olen kaksi viikkoa nukkunut pitkään, eli 10-11 ja syönyt ulkona yms.

USA vs. Suomi

Tää postaus taitaa olla jokaisella bloggaajalla, joka asuu ulkomailla, joten miksi rikkoa ketju ;)

Ensimmäisenä liikenne on erilaista. Ihmiset ei kato yhtään, kun vaihtavat kaistaa. Yhtäkkiä huomaat, kun auto meinaa kaartaa kylkeen. Toinen on, että kun oot ainut auto koko kadulla ja joku avaa oven parkkeeratusta autosta just sun eteen. Eihän sitä kannata vilkasta tuleeko autoja ;)
Täällä on myös erilaiset liikenne säännöt. Eli oon tainnut aikaisemmin mainitakkin, että kun tulee STOP- risteys, jossa kaikilla on stop-merkki, ensimmäisenä tullut saa ensimmäisenä ajaa. Ja täällä noita merkkejä on joka nurkalla.
Jos liikennevaloissa palaa punainen, niin saat silti kääntyä oikealle, jos ei tule autoja ja sitä ei erikseen kielletä. Olen myös muutaman kerran törmännyt "odota vihreää valoa" kylttiin. :D

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi pelkästään kaupan kassalle mennessä kysytään mitä kuuluu ja vastataan hyvää ja kysytään takaisin. Siinä ei kuulu kertoa parisuhde ongelmista yms. vaan aina vastataan hyvää.
Olen myös huomannut, että he eivät pysty olemaan hiljaa. Täällä puhutaan koko ajan, vaikka säästä ja jos puheen aiheet loppuu, aletaan hyräilemään laulua tms.
Olen myös monta kertaa törmännyt, kun olen ollut shoppailemassa, niin joku tulee kehumaan kädessäsi olevaa vaatetta tai jotain mikä on ylläsi. Suomessa saisi vaan vihaisia katseita. :D
Täällä myös huomaa todella helposti, että mikä on vähän rikkaampien asuinaluetta ja mikä on köyhempien.

Täällä on todella erilainen kulttuuri, verrattuna Suomeen. Ihmiset ovat paljon kohteliaampia. Esimerkiksi yleensä kun mennään ravintolaan syömään tai mihin tahansa palveluun, eli kampaajat yms. annetaan tippiä. Ravintolassa tarjoilijat esittelevät itsensä ja kertovat että hän on tänään tarjoilijamme. Hän myös tulee kysymään n. 10-15 minuutin välein, että onko kaikki hyvin.
Täällä myös jätetään verot pois hintalapuista. Et pysty laskemaan loppusumma tarkalleen, ennen kuin pääset kassalle.

Aina metroon mentäessä täytyy leimata kortti tai ei pääse sisälle. Kortin leimaus piste on ennen metro aluetta, eikä sitä pysty ohittamaan. Kun olet mennyt pisteen ohi, pääset valitsemaan metron, mihin haluat mennä.
Junassa myös leimataan kortti ja konduktööri laittaa lapun joko edessä olevaan penkkiin tai takanasi olevaan, että mihin pysäkille jäät, jotta hän tietää.

              

 

Täällä on myös osa näistä perus jutuista erilaisia. Esim. ikkunat avataan ylöspäin. Suurin osa ovenkahvoista on pyöreitä ja ovet laitetaan lukkoon painamalla nappi sisään ja se aukeaa automaattisesti kääntäessä. Täällä on myös toisenlaisia lukkoja, joka on kiinni ovinupissa- tai kahvassa ja sitä käännetään. 

Suurin osa vessoista ja ainakin yleiset vessat vedetään sivusta.

              

 

On varmaan paljon muitakin juttuja, mutta siinä oli nyt osa, mikä tuli mieleen.

Long time no see

Pitäisi ehkä päivittää useammin tänne. Olen useaan otteeseen meinannut, mutta on ollut niin paljon kerrottavaa, että on sit vaan jäänyt.

Huomenna olen ollut täällä jo kaksi kuukautta. Herran jumala, miten nopeasti aika menee. G:n leiri loppui viikko sitten ja vastahan se alkoi. Kesä on pian ohi ja lapsilla alkaa koulu. Olen kertonut aikaisemmin paljon, missä kaikkialla olen käynyt yms. Joten nyt pyhitän suurimman osan tästä au pair elämälleni.

Eli tosiaankin työn kuva vaihtelee riippuen perheestä ja lasten iästä. Itselläni on vanhemmat lapset, joten ensimmäisenä aamulla herätän lapset ekan kerran ja lähden tekemään aamupalaa. Kunhan se on pöydässä, niin lähden herättämään lapset uudestaan ja tällä kertaa ylös asti. Pitkän aamupalan jälkeen (lapset syövät todella hitaasti) he tekevät aamuhommat ja lähden ajamaan heitä leireille. Voi kun se olisikin siinä. Eli joka viikko käyn kaupassa ja pesen lasten pyykit. Itse saan päättää päivät. Loppu aika on sitten omaa aikaa ennen kuin lähden hakemaan G:n leiriltä. Yleensä käyn salilla, katon leffaa, nukun tai näen jotain kaveria. G:n leiri loppuu kolmelta ja B:n viideltä, joten jäämme yleensä loppu ajaksi rannalle tai uima-altaalle odottamaan.

Kun pääsemme kotiin, teen päivällistä ja seuraavan päivän lounaan valmiiksi. Riippuen vanhempien työajoista, välillä teen myös iltapalan ja katson iltahommat.
Eli elämäni on periaatteessa joka päivä samaa, mutta silti jokainen päivä on erilainen. Välillä lapsilla on huono päivä tai jos sataa, niin toinen lapsi jää kotiin yms. Joudun joustamaan todella paljon ja organisoimaan. Samana päivänä saattaa olla leirien lisäksi hammaslääkäriä, matikan opettaja tulla käymään, synttäreitä yms, joten täytyy miettiä jo edellisenä päivänä tai viimeistään aamulla, että teenkö päivällisen jo päivällä valmiiksi, jotta lapset kerkeävät syödä yms. Eli tämä ei tosiaankaan ole helpoin työ, mutta on myös palkitsevaa. Itse oppii todella paljon sietämään stressiä ja suunnittelemaan asioita.
Ja mikä parasta, kun tulet kotiin jostain, niin lapset tulevat halaamaan ja kertovat innoissaan asioistaan tai haluavat pelata tms.

Itselläni on myös välillä iltaisin aikaa lähteä käymään jossain ja yleensä viikonloput. Nyt olin pari viikkoa sitten lauantai illan töissä ja viime viikolla, koska juhlitaan G:n synttäreitä.
Mutta nyt muutama viikonloppu sitten kävin Yankeesen pesäpallo pelissä. Oli hiukan tylsä peli ja todella kuuma, mutta kerran täällä ollaan, niin piti sitä käydä katsomassa.

Olemme muiden au pairien kanssa (suurin osa täällä on ruotsalaisia tai saksalaisia) käyneet shoppailemassa White Plainssissa(paikka, jossa on ostoskeskus yms.), syömässä, katsomassa ilotulitusta yms. Itselläni on myös yksi paikallinen kaveri, jonka kanssa olen käynyt Cityssä. Josta puheen ollen, näytän jo nykyään enemmän new yorkkerilta kuin turistilta. Olin viime viikonloppuna yksin menossa metroon ja eräs nainen tuli kysymään minulta neuvoa, että missä tämä on. :D

Huomenta Suomi ja Hyvää yötä Amerikka !

The city which stole my heart

Ostimme junaliput V:n kanssa ja matka kohti unelmien kaupunkia alkoi. Matka kesti suurinpiirtein 40 minuuttia ja se kului nopeasti kuunnellen musiikkia. Kun saavuimme Grand Central asemalle (molempien toinen kerta), niin kiiruhdimme siitä ostamaan metrokorttia ja riitä katsomaat metron kulkureittejä. Ensimmäisenä suuntasimme Brooklynin bridgelle. Kun istuimme metrossa, tunnistin joistakin heti, ketkä olivat turisteja ja ketkä paikallisia. Turisteilla oli karttoja ja kameroita mukanaan.

Ensimmäisenä suuntasimme metroasemalta kohti WTC:n muistopaikkaa. Sieltä pystyi tuntemaan sen haikean tunteen. Lähdimme sieltä kohti pystyssä WTC tornia, jossa kerrottiin, että lipun voi ostaa netistä. Valitsimme ensimmäisen vapaan ajan, joka oli tunnin päästä ja lähdimme etsimään ruokaa. Löysimme halvan meksikolaisen paikan, josta otin mukaan salaatin ja V burriton ja lähdimme istumaan aukiolle. Aukiolla nuori mies soitti saksofonia. Hänellä oli kuulokkeet korvilla ja hän soitti sen musiikin tahtiin. Hän oli todella hyvä ja monet(meidät mukaan lukien) kävivät heittämässä rahaa hänen edessään olevaan astiaan.
Hetken istuttuamme lähdimme kohti WTC tornia. Vaikka meillä oli liput, jonotimme kuumassa ilmassa puoli tuntia, ennen kuin pääsimme sisään. Onneksi muistimme ottaa vesipullot mukaan. Huipulta näki todella pitkälle ja siellä oli todella kaunista.

Kun pääsimme alas, lähdimme kohti brooklynin bridgeä, tai niin ainakin luulimme. Kun olimme meren äärellä, katsoin google mapsista (on muuten loistava apuväline täällä), että kuinka pitkälle meidän pitää vielä kävellä. Olimme lähteneet ihan toiseen suuntaan ja meidän olisi pitänyt kävellä 30 minuuttia päästäksemme sinne. No lähdimme käymään kahvilla starbucksissa ja siitä otimme taksin Brooklynin bridgelle. Eihän sinne kauaa ilmeisesti olisi kävellyt, mutta eipähän ainakaan voitu eksyä. Silta oli upea. Kävimme perinteiseen turisti tapaan nappaamassa kuvia. 

Muutaman kymmenen kuva jälkeen lähdimme kohti metroasemaa ja jäimme hetkeksi katsomaan tanssiesitystä. Siinä muutama tumma ihoinen mies teki eri temppuja, mitä yleensä näkee vain amerikkalaisissa tanssielokuvissa. No loppunumeroon he ottivat yleisöstä ihmisiä ja tietenkin he ottivat minut. Tuli ajatus, että miksi aina minä. Joka tapauksessa meidän piti mennä kyyryyn ja mahdollisimman lähelle toisiamme ja joku hyppäsi ylitsemme. 

Kun pääsimme takaisin metroon, lähdimme Central parkkiin. Otimme todella maukkaat pirtelöt ja lähdimme kävelemään ympäriinsä. Siinä vasta alkoi tajuamaan kuinka upea kaupunki New York on. Ihmiset on avoimia ja esim. yksi nainen tuli kävellessämme kertomaan, että minulla oli kaunis mekko. Ei tuollaista tapahdu Suomessa. :D

 En enää pysty ikinä katsomaan elokuvia, jotka perustuu New Yorkkiin samalla tavalla, kun olen itse ollut siellä ja kokenut tämän maailman. Ihmiset tekevät täällä paljon töitä pystyäkseen asumaan täällä, mutta silti he vaikuttavat onnellisilta (vaikka jotkut hiukan myös väsyneiltä) ja nauttivat elämästään. 

Kello oli jo 9, joten lähdimme kävelemään kohti Grand Central asemaa. Alkoi olla jo pimeää ja valot olivat jo päällä rakennuksissa ja teillä. Päätimme poiketa matkalla vielä Times squarelle. Siellä oli kaikki mainosvalot päällä ja täynnä ihmisiä. Sinne on joka kerta yhtä ihana mennä. Sieltä lähdimme asemalle ja junaan kohti kotia. Matkalla V katsoi puhelimestaan, niin olimme kävelleet 20km päivän aikana. Ei ihme, että oli jalat jo hieman kipeät. Odotan innolla jo seuraavaa kertaa, kun pääsen cityyn.

Hyvää yötä Suomi ja hyvää päivää Amerikka ! 

Greetings from Finland

Kuten kerroin aikasemmin kerroin hostmomini on suomalainen ja kaikki edelliset au pairit tässä perheessä ovat olleen suomalaisia, joten tuliaisten osto oli vaikeaa. Ensiksi mietin jotain suomalaista lautapeliä, mutta laitoin fiksuna tyttönä viestiä S:lle, että mitä pelejä heillä jo on. Heillä oli jo afrikan tähti ja uno, joten oli vaikeaa keksiä peli, jossa ei tarvitse lukea mitään pelin kuljetessa. Päätin sit lopulta viedä perinteisen mölkyn. Pelin pelaaminen on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, kun ei ole ollu aikaa.

Toinen oli, että haluan viedä jotain Suomalaisia, eli Iittalan tai Arabian kuppeja tms. Ensin ajattelin viedä Iittalan aaltokippoja, mutta sitten päädyin perinteiseen mariskooliin, joka olikin loppujen lopuksi täydellinen idea, kun he keräävät niitä. Värin valitseminen oli vain vaikeaa, joten valitsin sateen. Se oli aika neutraali, että sopii sisustukseen kuin sisustukseen ja ei ollut perinteinen kirkas.

Viimeisenä vein meidän Suomalaisten rakkaita makeisia. Fazerin sinistä ja pähkinä suklaata, salmiakkia, lakua ja purkkaa. Kävi ilmi, että perheen lapset rakastavat salmiakkia. Purkka oli myös loistava valinta, kun amerikkalainen purkka on liian makeaa.

It's not that easy, what it's looks like

Viikko sitten viikonloppuna huilasin rankan viikon jälkeen ja vietettiin V:n (ruotsalainen au pair) kanssa tyttöjen ilta. Käytiin ensin päivällä syömässä Smash burgerissa ja jälkkärillä tietenkin cherrytreessä syömässä, mitäs muutakaan kuin frozen yogurttia. Smash burger oli aivan erilainen kuin Suomen mäkkäri tai hese. Siellä he laittoivat ensin sämpylät vierekkäin lautaselle ja kokosivat niihin täytteet, minkä hampurilaisen nyt valitsitkaan. Joten näit itse mitä he ovat laittaneet ja jos on nirso (kuten minä), niin pystyit nyppimään ne ainekset pois, mitä et halua syödä. Cherrytreessä voit juoda pirtelöä tai syödä frozen yogurttia. Jos otat fyo:n, niin siellä on montaa eri makua, joita voit sekoittaa ja lopuksi laittaa päälle eri karkkeja tai hedelmiä ja maksat annoksen painosta. Loppuillasta katsoitte pari leffaa. Toinen oli Sex Tape ja toisessa mies ja nainen menee naimisiin ja heillä on yhteensä 18 lasta. Oli ihan hauska.

Viime viikko meni todella nopeasti opetellessa ajamaan. Perheen auto, kuten useimmat amerikkalaiset autot ovat automaattivaihteisia, joten ajaminen on helppoa, kunhan tiedät reitin. Voin luvata (ja tämä ei ole hyvä lupaus), että kun tulen takaisin Suomeen, niin en osaa enää ajaa manuaalivaihteistolla. Kävimme ajamassa kaikki tärkeät paikat, kuten lasten koulut, lääkärit yms. Liikenne on täällä ihan hullua. Ihmiset vaihtavat kaistoja miten sattuu ja varmaan joka kolmannessa autossa on jonkunlainen lommo. Onneksi meillä Suomessa annetaan sentään kunnon ajo-opetus.

Illat on mennyt rauhottuessa ja katsoessa The vampire diaresia. Nyt sain katsottua loppuun 5. kauden, joten en malta odottaa, kunnes tulee 6. kausi.

Sain myös ensimmäisen Amber-hälytyksen. :S Eli kun Amerikassa lapsia kidnapataan koko ajan, niin kaikkiin lähialueen puhelimiin lähetään auton tunnusmerkit ja jos näät auton, niin pitää soittaa hätänumeroon.

Perheen lapset käyvät koko kesän campillä. Siellä on purjehdusta, uimista yms. Kuitenkin loppuviikosta molemmat olivat kotona, kun oli pientä flunssaa ja kylmä vesi ei auta asiaan. Joten pidimme lasten ja S:n (perheen toisen au pairin, joka lähtee keskiviikkona :s) rentoutus päivän. Kävimme ensin kirjastossa lukemassa ja hommasin myös itselleni kirjastokortin. Sen jälkeen tulimme käymään kotona syömässä ja teimme piknikin takapihalle, josta lähdimme purkamaan energiaa leikkipuistoon. Pakkohan meidän oli jälkiruoalla käydä, joten menimme Longsfordille (meniköhän nyt oikein) syömään jäätelöä. He tekevät siellä itse jäätelön :p Illasta kävimme vielä katsomassa Inside out leffan, joka oli muuten hyvä ! Suosittelen. Se taitaa vaan tulla Suomen teattereihin vasta ensi kuussa.

Viime viikonloppuna käytiin V:n kanssa shoppailemassa White Plainssissä, jonka jälkeen menimme syömään meksikolaiseen. Kun tulimme shoppailemasta V kävi heittämässä kassit kotiinsa ja odotin sitten autossa. Yhtäkkiä tajusin, kun edessäni oli keskellä tietä, pienessä lähiössä, jossa on joka puolella taloja, oli peura. Se on kuulemma todella yleistä.

Lauantaina oli 4th Of July eli itsenäisyyspäivä. Täällä sitä vietetään vähän eri tavalla kuin Suomessa. Suomessa itse ainakin olen aina vain katsonut linnanjuhlia telkkarista. Täällä lähdettiin S:n kanssa cityyn katsomaan ilotulitusta. Sunnuntaina käytiin vähän V:n ja S:n kanssa ajelemassa ja kuuluisassa Cheesecake Factoryssä. Olen lukenut siitä todella monen ihmisen blogista ja luulin, että sieltä saa nimensä mukaan vain juustokakkuja. No söimme siellä kunnon aterian ja jälkkäriksi juustokakkua. Jokaisessa ateriassa näkyi kalorit, joten tuli jo paha olo katsellessa sitä, mutta oli silti hyvää :)

 

Tosiaankin S lähtee jo ylihuomenna travel monthille west coastille, joten jään tänne yksin. Saa nähdä miten pärjään. Joten seuraavaan kertaan ja Huomenta Suomi ! :)